Vihdoinkin sain kauan haluamani pienen lapukan syliini täytettyäni 18-vuotta.
Aiemmin sain olla niiden kanssa tekemisissä vain sukulaisilla joilla niitä on aina ollut.
Vartuin pienestä asti Elvis nimisen labradorin kanssa, joka kuoli ollessani 13-vuotias...
Se oli setäni koira, mutta vietin sen kanssa kaiket aikani.
Halusin aina omaa labradoria kotiin, mutta äidin pahan allergian takia se ei ollut mahdollista.
Odotin siis innolla täysi-ikäisyyttä ja muutin heti kotoa ja varasin pennun.
Monet halveksuivat nopeaa toimintaani, mutta en ole katunut päivääkään päätöstäni.
Donnasta on tullut sosiaalinen niin ihmisten kuin kaikkien koirienkin kanssa.
Energiaa riittää paljon ja tyttö on aina valmiina leikkimään ja lenkkeilemään.
Donna herättää aina aamuisin tökkimällä kuonolla naamaan ja herätessä sitä aina huokaisee onnesta kun näkee kauan halutun labradorin vieressään.